Kuten arvatakkin, en osaa jättää tokoilua kokonaan. Tosin olen nyt ottanut liikkeet helpotettuina ja itse malttanut mieleni paremmin, ainakin tokossa.

Tänään otettiin hieman paikkamakuuta (3min, yksi palkkaus välissä) naapurin pihassa ja hienosti meni! Ainut vain, että nyt on neito alkanut tipahtamaan lonkalleen kesken paikkamakuun, pitänee alkaa tuohonkin puuttumaan, vaikka muuten näyttääkin taas paremmalta. Eilenkin otettiin paikkamakuuta (kotipihalla), aikaa en osaa sanoa, mutta varmasti oli ihan reilu ja hyvin pysyi. Matkaa on suunnilleen ollut semmoiset 5m, mutta nyt on kiirehdi sen pidentämisellä, hiljalleen...

Hyppyä hieman, namialustalla ja hyvin on mennyt. Roihu pysähtyy hienosti jo itse seisomaan minuun päin hypyn jälkeen ja pysyykin seisomassa. Välillä meinaa vain ipana karata hypylle kun tietää jo homman nimen. En kuitenkaa ole antanut karata hypylle, tuo kun kestää sen komentamisen hyvin.

Tunnarikapulaa ollaan taas pidelty suussa ahkerasti ja minä malttanut toimia rauhallisesti. Tänään tipahti kapula kerran tai kaksi maahan, tosin osittain omaa sähläystäni (Roihu ei siis sylkenyt sitä suoranaisesti suusta maahan, vaan enemmänkin minun käteeni), ei palkkaa noista, muttei myöskään mitään muutakaan. Otin myös hieman luoksetuloa kapulan kanssa, en tosin sivulle istumaan, mutta Roi tuli jo sivulle, eikä sylkäissyt kapulaa, joten katsoin paremmaksi ottaa kapulan Roihulta seisoeltaan.

Seuraamista pieniä pätkiä, käännöksiä paljon. Edelleen herpaantuu välillä homma, etenkin pidemmillä suorapätkillä. Jotenkin tuntuu, että tuo alkaa kyttäämään sitä maahan käskytystä. Paikallaan istumistakin otettiin, reilulla matkalla ja vain hetkeksi istumaan (lähinnä tämä nyt sen luoksetulon ennakoimisen takia).

Tänään käytiin taas lampailla. Aluksi neiti oli taas liian innokas, joten pölläytin neitoa hieman, kun ei tuntunut muuten kuuntelevan. Sen jälkeen homma alkoikin sujumaan paremmin! Roihu ei ottanut itseensä, lähti heti pölläytyksestä kohti lampaita, mutta nyt neito kuunteli kun komensin. Ehkäpä me tässä nyt edistytään hiljalleen, intoa löytyy...