Tänään piti olla tokotreenit bortsuporukalla, mutta menin itse perumaan kun aamulla näytti mittari peräti -19 astetta! Noh...suuntasimme sitten lauman kanssa aamupäivästä pellolle lenkkeilemään kun aurinkokin hieman paistoi ja lämmitti jo keliä. Reilu tunti haahuiltiin pellolla ja keli oli mitä mainioin, tosin kaikilla tytöillä oli takit päällä. Bedalla ihan vain jo vanhuuden ja kolotuksen vuoksi, Tuitulla onnettoman turkkinsa takia ja Roihun lihaksia yritän nyt hieman säästellä ja sääliä kun se painaa aina tuhatta ja sataa vapaana ollessaan.

Keli oli kuitenkin hyvä ja Kaarina laittoi viestiä, että on menossa treenailemaan kahdelta Nekalaan, joten suuntasimme sitten nokkamme samaan suuntaan. Roihu oli ainut, jonka otin mukaan, ihan vain jo kelinkin takia. Hieman sitten tokoiltiin Roihun kanssa, samalla otti Kaarina Hiskin kanssa omiaan.

Roihu meinasi syöksyä (tai siis syöksyikin) Kaarinan ja Hetan luokse! Siitä sitten hieno alku treeneille, hittolainen. Noh...tuli kyllä kutsumalla luokse, mutta silti. Pientä seuraamista otettiin, namilla menee siististi ja oikealla paikalla, mutta lelulla tahtoo tulla poikittain eteen. Lelulla vain saisimme hieman tuota intoa peliin, eikä tuo ipana ennakoisi niin paljon kaikkea. Peruuttaen liikkeestä seisomista, eli käsky ja pallo sinkoaa. Hyvin pysähtyi joka kerta. Liikkeestä istumista pari kertaa, ensimmäisellä kerralla tarjosi maahanmenoa, omaa syytäni, en antanut tarpeaksi apuja (mehän ei ole otettu tätä paljoa, eikä pitkään aikaan sitäkään vähää). Toisella kerralla jo hienosti napsahti istumaan. Luoksetuloa ja palkkana pallo selän taakse. Tuli vain aika lyhyt heitto taakse, mutta eipä tuo näyttänyt haittaavan vauhtia.

Tunnarin aikana tuli mielenkiintoinen "häiriö". Roihu alkoi yhtäkkiä tuijottamaan kadulle, jossa ei siis tapahtunut mitään ihmeellistä. Neiti vain tuijotti ja pöhähteli välillä?! Ei keskittynyt mihinkään, ei nameihin tai leluun. Lopulta hermostuin hommaan ja lähdettiin sitten katsomaan mitä niin ihmeellistä siellä mahtoi olla. Roihu nosti hirmuisen metakan (lyhyen ja ytimekkään) autotien toisella puolella liikennemerkin kohdalla. Tämän parin sekunnin metakan jälkeen Roi kulki tyytyväisenä ohi paikasta kerrostalon pihaan...että ota tuostakin nyt sitten selvää. Mentiin kentälle takaisin ja homma toimi, ei siis ottanut enää mitään häiriötä mistään. Toinen mikä hieman pisti pöhisemään oli huskyvaljakko, jossa oli reki (tai joku vastaava) perässä. Tämän nyt sentään vielä käsitänkin. Ei kuitenkaan pelännyt, oli vain sitä samaa pöhisemistä kuin ennenkin, häntä pikemminkin heiluu kuin tekee muuta.

Sitten tunnariin, jonka tunaroin itse. Ensin vain yksi kapula, jossa namia päällä. Toi taas toisella kutsulla. Noh...ei siinä mitään. Sitten oli välissä tuo ihmeellinen pöhinäkohtaus, jonka jälkeen otin pari muuta kapulaa mukaan, tosin taaemmas kuin oman kapulan. Namia oman kapulan päälle. Toi omansa hienosti, tosin vasta taas toisella käskyllä (ja tässä vaiheessa olisi pitänyt tajuta lopettaa). Sitten ahneuksissani lisäsin oman kapulan (namia vain sen päällä) muiden viereen (paha virhe!) ja sieltähän tuli taas mikä kapula tahansa. Sitten korjailtiinkin tätä pari kertaa, eli oma kapula taas lähemmäs minua ja namia sen päälle. Noh...sain lopulta kyllä tuomaan oman, mutta silti harmittaa tuo moka.

Treenien jälkeen siirryimme Kaarinan ja Hiskin kanssa sivummalle, jossa on hieman peltoa ja järvi ihan vieressä. Päästettiin hullu kaksikko taas painelemaan irti. Hetken aikaa menikin mukavasti, kunnes bc-tyttönen Manta tuli (aikamoinen sattuma muuten) lenkkeilemään. Ei siinä muuten mitään, mutta Mantalla on juoksu ja Hiski kun sattumoisin on mies parhaassa iässä (eli villi ja viriili nuori mies), niin ei viitsinyt ottaa riskejä, vaan otettiin koirat kiinni. Roihu pääsi sitten hihnassa tutustumaan Mantaan lähemmin, eikä siinä ihmeitä.

Lopuksi vielä otettiin Roihun kanssa pientä viestitreeniä. Kävelin Roihun kanssa hieman pidemmälle kuin yleensä ja neidon pää vain pyöri Kaarinan suuntaan. Lähetin neidon sitten Kaarinalle ja painoi taas pienen rusakon lailla kohti Kaarinaa. Eikä mennyt kauaa kun neito kiisikin jo takaisin minulle. Tällä kertaa en siirtynyt yhtään, oli muutenkin sellainen paikka, ettei voinut oikein siirtyä. Sitten namia suuhun ja pienen hetken jälkeen lähetys vielä Kaarinalle. Ei mitään ongelmia, Roihu leikki ihan tyytyväisenä Kaarinan kanssa kun pääsin vihdoinkin paikalle. Hyvä päätös päivälle! Kiitos Kaarinalle jälleen treeniseurasta!

Kotia päästyämme Roihu pääsi käymään navetassakin pikaisesti, tosin meidän  huimat tappajakissat pelottavat Roihua suunnattomasti! Jotenkin niin huvittavaa. Noh...eipä muuten sen ihmeempiä kommentoimisia, pupuille piti häntää heiluttaa ja kanoja vain katseltiin. Ulkona Roihu sitten keksi Ransun (anopin koiran) ja lähti sitten herraa moikkaamaan. Minä huusin ja neiti ei tullut, joten lähdin sitten itse kävelemään ja huusin Roihulle heipat. Neito tajusi sitten vähän myöhään, että olinkin kauempana ja yritti oikaista lammasaitauksen läpi. Hyvinhän se menikin, kunnes tuli toiselle laidalle. Pienen miettimisen (ja aitauksessa pyörimisen) jälkeen neito tajusi lähteä samaa reittiä pois kuin oli mennyt sisäänkin. Sitten tultiinkin hirmuisella vauhdilla minun luokseni. Nooh...olipas sitten lisää juoksutreeniä Roihullekin.